20 heinäkuuta 2013

Erland Mickelssonin elämä ja teot

Olen kironnut Häkkisiä, jotka aiheuttavat ongelmia, mutta sukupuu on sentään saanut muutaman uuden haaran lomani aikana, nimittäin Korppoosta.

Isoisoäitini Emildan (lue lisää) isä oli Erland Mickelsson, tai Erlanti Mikonpoika, joka alkujaan oli kotoisin Loimaalta. Hän syntyi vuonna 1857 (SukuH) Mikkolan torpassa, Kauhanojan kylässä. Erlandilla oli ainakin kaksi isoveljeä ja yksi isosisko.

Ainoastaan sisko, Emma Sofia, jäi Loimaalle asumaan. Hän eli naimattomana aina nelikymppiseksi asti, jolloin hän meni naimisiin itseään kymmenen vuotta nuoremman työmiehen kanssa. Morsiamen iästä huolimatta pariskunta ehti saada kolme lasta.

Perheen pojat etsivät onneaan muualta.

Vanhin veljeksistä, Karl Fredrik (myös Kaarle Fredrik) oli ensin renkinä eri puolilla Loimaalla, kunnes hän 24-vuotiaana päätti muuttaa Turkuun (SukuH). Hänen kohtalostaan en tiedä vielä tämän enempää.

Ehkäpä 1870-luvun Loimaalla ei ollut juuri mitään tarjottavaa nuorelle miehelle, sillä pari vuotta tämän jälkeen juuri 21 vuotta täyttänyt velipoika Johan (Juho) pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa, ja ilmoitti muuttavansa Korppooseen. Korppoon muuttaneiden luetteloissa ei häntä kuitenkaan näy.

Entäs se Erland? Miten hänen kävi?

Perheen kuopus Erland odotteli vielä muutaman vuoden, kunnes hän 21-vuotiaana, loppuvuodesta 1878, päätti seurata isonveljensä jälkiä, ja lähti myös Korppooseen. Erland päätyi rengiksi Hväsbyn kylään. Jossain vaiheessa hän tutustui itseään kolmisen vuotta nuorempaan torpparin tyttäreen, Maria Adolfina Larssoniin, joka usein kulkee kirkonkirjoissa nimellä Adolfina. Pariskunta otti kuulutukset loppuvuodesta 1881:

Kuvan lähde: Sukuhistoria.fi

Merkinnäistä selviää, että kuulutuksia olivat hakemassa Erland ja morsiamen isoveli Wilhelm Larsson. Adolfinaa itseä ei mainita ollenkaan. Adolfina ja Erland olivat jo ennättäneet ottaa hieman förskottia, sillä nelisen kuukautta kuulutusten ottamisen jälkeen Adolfina synnytti pariskunnan ensimmäisen tyttären, Matilda Alinan, jonka kastemerkinnän kohdalla on merkintä "1/2 oäkta", puoliksi avioton. Ehkäpä kyseessä oli pakkoavioliitto, ja isoveli Wilhelm nappasi Erlandia niskavilloista ja kiikutti papin pakeille hakemaan kuulutuksia? Naimisiin pariskunta ehti seuraavan vuoden keväällä, kun lapsi oli pari kuukautta vanha. Pari vuotta myöhemmin syntyi vielä toinenkin tytär, Emilda Serafina.

Erlandin ja Adolfinan yhteinen elämä ei kestänyt montakaan vuotta, sillä Erland sairastui lopputalvesta 1889 horkkaan tai vilutautiin... ja kuoli, vain 31 vuoden iässä. Hän jätti jälkeensä vasta 29-vuotiaan lesken ja 7- sekä 5-vuotiaat tyttäret.

Adolfina ei koskaan mennyt uusiin naimisiin. Hän ja tyttäret löytyvät leskeyden akuvuosina samasta torpasta Adolfinan vanhempien kanssa, missä asuivan myös hänen leskeksi jääneet pikkusiskonsa lapsineen. Myöhemmin, oman isänsä kuoleman jälkeen, Adolfina ja tyttäret asuivat vaihtelevasti siellä täällä, muiden nurkissa.

Harmia Häkkisistä

Mokomat Häkkiset, miksi niistä on niin paljon vaivaa?

Tarkemmin sanottuna isoisoisoäitini Kristiina Heikintytär Häkkisen perheestä. En vieläkään ole onnistunut selvittämään Kristiinan ja muutaman siskonsa syntymäpaikkaa, vaikka apuna oli sukututkimuskurssin opettaja. Kiroiluksihan se meni.

Kristiina, äitini isän äidin äiti, syntyi 8. syyskuuta 1883. Katihan mukaan hän oli syntynyt Pielisjärvellä. Pielisjärven kirjoista ei vaan löydy minkäänlaista merkintää tyttösen syntymästä. Samoin siskot Helena Maria (synt. 1880) ja Anna (synt. 1882) on merkitty Pielisjärvellä syntyneiksi, mutta siskojen syntymämerkintöjä ei tunnu löytyvän mistään. Sen sijaan saman perheen muita lapsia, niin vanhempia kuin nuorempia, löytyy Pielisjärveltä syntyneistä.

Renki/lois Heikki Häkkinen ja vaimonsa Lena Myllynen ovat saaneet ainakin seuraavat lapset Pielisjärvellä, Lieksan kylässä:

  • Brita Maria, synt. 12. tammikuuta 1875 (Digi)
  • Anna Lena, synt. 2. helmikuuta 1876 (Digi)
  • Heikki, synt. 1. kesäkuuta 1878 (Digi)
  • Katri, synt. 17. elokuuta 1886 (Hiski)

Eli tästä voisi päätellä, että perhe on oleskellut jossain muualla kuin Pielisjärvellä ainakin vuosina 1880-1883. Mutta missä? Isä Heikki Häkkinen oli syntyjään Nurmeksesta, ja muutti sieltä Pielisjärvelle vuonna 1873. Nurmes olisi siis looginen paikka, mistä perhettä voisi etsiä. Mutta ei sielläkään napannut. Olemassa olevista muuttaneiden listoistakaan en löytänyt.

Isä Heikki Häkkinen taas on oma lukunsa. Siinä vaiheessa, kun hän muuttaa Nurmeksesta Pielisjärvelle, on herralla ikää jo 27 tai 28 vuotta. Silti hänen kohdallaan on maininta "ei admitterad", eli ei päässyt ripille. Miten ihmeessä hän siis onnistui menemään naimisiin? Herran rippikirjan sivuksi on myös merkitty sivu, jolta häntä ei löydy. Ongelmaa kerrakseen.

Oman ongelmansa tuo se, että seutu on minulle täysin tuntematonta, ja se, että perhettä on jostain syystä todella hankala seurata rippikirjoissa. Viimeksi kun yritin seurata perhettä halki rippikirjojen, homma meni niin hankalaksi, että jouduin lähtemään rauhoittumaan kahvikupposen ja hyvän seuran pariin.

Ensi viikolla olisi vielä lomaa... pitänee lähteä uudestaan käymään Kansallisarkistossa. Ja varustautua lehmän hermoilla.

04 heinäkuuta 2013

Saaristolaistyttö Helsingissä

Herättelin tauolla ollutta harrastusta ja suuntasin Kansallisarkistoon ensimmäisen lomapäivän kunniaksi. Tarkoituksena oli katsoa, saisinko mitään selville isoisoäiti Emildan elämästä. Emildasta tiesin ennestään sen, että hän oli kotoisin Korppoosta, syntynyt vuonna 1884, perheen toisena lapsena. Vanhemmat olivat Erland Mickelsson, alkujaan Loimaalta kotoisin oleva renki, ja hänen vaimonsa Maria Adolfina Eriksdotter Larsson.  Emildalla oli kaksi vuotta vanhempi isosisko, Matilda Alina.

20-vuotiaana Emilda saapui Helsinkiin, kainalossaan avioton lapsi. Hän alkoi tehdä pyykkärin töitä, ja sai seuraavan viidentoista vuoden aikana vielä yksitoista lasta, joista viisi eli aikuisiksi. Hän ei ollut missään vaiheessa naimisissa, ja vain yhdelle lapsista on kirkonkirjoihin merkitty isä, eräs merimies, joka asui eri osoitteessa kuin Emilda.

Helsingin keskustaa vuonna 1908. Emilda tosin ei ihan keskustassa asunut,
vaan enimmäkseen Jätkäsaaressa ja Ruoholahdessa.
Kuva: I. K. Inha/ Helsingin Sanomat / Wikimedia Commons
Olen jäänyt miettimään, miksi Emilda ei ikinä mennyt naimisiin, vaikka oli selvästikin vakisuhteessa jonkun, ehkäpä juuri tuon merimiehen, kanssa... Ainakin päätellen siitä, että lapsia siunaantui tasaiseen tahtiin. Vuonna  1908 Emilda ehti tehdä jopa niin kutsutut irlantilaiset kaksoset, Birger Valfrid-pojan tammikuussa ja Ragnhild Wilhelmina-tyttösen joulukuussa. Ilman miestä ei Emilda siis naimattomuudestaan ollut. Eräältä nettipalstalla ihmettelin tätä, ja siellä tarjottiin mahdolliseksi vastaukseksi sitä, että kenties Emildan valittu ei ollut päässyt ripille. Tämä ei tietolähteen mukaan ollut harvinaista merimiesten keskuudessa. Ja kun vanhan lain mukaan piti rippikoulu olla käytynä ennen avioliiton satamaan purjehtimista, ei rippikoulua käymätön voinut mennä naimisiin. Mahdollinen selitys tämäkin.

Nyt pääsin kuitenkin tutkimaan Korppoon rippilasten luetteloita. Vuonna 1884 syntyneen Emildan voisi kuvitella päätyvän rippikouluun vuosien 1899 tai 1900 paikkeilla, mutta näistä ei tyttösen nimeä löytynyt lainkaan. Isosisko Matilda sen sijaan löytyi, vuosilta 1899, 1900 ja 1901. Hänen rippikoulunkäyntinsä ei ole sujunut kuin Strömsössä, ja ongelmana näyttää olleen heikko lukutaito ja huono uskonkappaleiden ymmärtäminen. Kolmannella kerralla kuitenkin näyttää onnistuneen.

Emilda sen sijaan... hänet löysin vasta vuoden 1905 rippilasten luettelosta. Neitokainen oli silloin jo 20-vuotias, mutta rippikoulu näytti olevan käymättä. Tälläkin kertaa Emilda oli merkattu rippilasten luettelon loppuun, ilman järjestysnumeroa, ja kommentilla, että ei ole käynyt rippikoulua, vaan käynyt erikseen papin luona lukemassa. Tässä vaiheessa Emildalla oli jo yli vuoden vanha lapsi. Onkohan pappi yrittänyt auttaa tyttöä konfirmaation, että hän voisi mennä naimisiin lapsensa isän kanssa? Ja miksi ihmeessä hän ei ole edes yrittänyt käydä rippikoulua aikaisemmin? Ovatko siskon vaikeudet saaneet Emildan uskomaan, että hänkään ei pärjäisi? Merkintöjen mukaan hän sentään luki välttävästi, vaikka uskonkappaleiden ymmärtämisen suhteen oli vähän huonommin.

Helsingin Eteläsatama 1800-1900-lukujen vaihteessa.
Kuva: Wikimedia Commons

Ei tainnut kuitenkaan onnistua, ja samana vuonna Emilda lähtikin jo Helsinkiin, edelleen naimattomana. Miten lapsen isän kävi, sitä en tiedä. Lapsen kastemerkinnän yhteydessä ei ole merkintää isästä, ja Emilda on ainakin Helsinkiin muuttaneiden listan mukaan saapunut kaupunkiin seurassaan vain lapsensa. Jos Emilda ei milloinkaan päässyt ripille, ei hän voinut mennä naimisiin. Vasta vuonna 1917 Suomessa saatiin asetus, joka mahdollisti siviilivihkimisen, ja ymmärtääkseni sen myötä vihkimisen ilman konfirmaatiota.

Emilda kuoli Helsingissä vuonna 1963, 78 vuoden ikäisenä. Hänen hautaansa ei enää ole olemassa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...