06 toukokuuta 2011

Miten vaimo valitaan

Aina välillä olen miettinyt, millä perusteilla esipolvet ovat valinneet puolisonsa. Oliko kyseessä rakkaus vai käytännöllisyys? Oma valinta, vai suvun järjestämä juttu? Miten ihmeessä leskeksi jääneet menivät naimisiin niin vähän aikaa puolison kuoleman jälkeen? Ja mistä syystä joku jäi naimattomaksi? Tällaisia olen miettinyt projektini aikana, esimerkiksi silloin kuin löysin tiedon jokusen sukupolven takaa, Axel Gabriel Lindströmin ja Clara Wilhelmina Lindströmin liitosta.

Kuva: Nordiska museets fotoateljé / Wikimedia Commons
Axel Gabriel oli Getbergin tilan talollinen, vuonna 1814 syntynyt. Lokakuussa 1845 hän meni naimisiin Carolina Römanin kanssa. Sulhanen oli 27-vuotias, morsian 23-vuotias. Morsian oli kotoisin läheisestä Edisin kylästä, ja perheiden välillä näyttää olleen vähän enemmänkin kanssakäymistä, Carolinan veli Anders Röman kun oli vain vuotta aikaisemmin taluttanut alttarille Axel Gabrielin pikkusiskon Clara Carolinan. Tällaiset liitot, jossa kahden perheen sisarukset menevät keskenään naimisiin, näyttävät olleen kohtalaisen tavallisia entisaikoina. Ehkäpä tällä lailla haluttiin pitää hyvät välit naapureihin.

Axel Gabrielin ja Carolinan perhe lisääntyi nopeaan tahtiin neljällä lapsella: ensin syntyi poika, joka saa nimen isänsä mukaan, Axel Gabriel. Vuotta myöhemmin syntyy tyttär Carolina Wilhelmina, ja jokunen vuosi myöhemmin Emelia Sofia. Lapsikatraan jatkoksi tuli vielä toinenkin poika, Carl Anders.

Mutta syksyllä 1854 punatauti saapui Getbergiin. Ensimmäisenä tautiin kuoli 4-vuotias Emelia. Vajaata viikkoa myöhemmin 6-vuotias Carolina seurasi perässä. Pari päivää tämän jälkeen perheen molemmat pojat, 8-vuotias Axel ja vasta 1 v 10 kk vanha Carl menehtyivät punatautiin. Kauan ei tarvinnut odottaa, sillä muutaman päivän päästä myös lasten äiti Carolina seurasi perässä.

Hautajaisten jälkeen elämä jatkuu

Axel Gabriel on yllättäen 40-vuotias leski, joka on menettänyt koko perheensä. Tällaisessa tilanteessa ei luulisi romantiikan olevan ensimmäisenä mielessä. Kuitenkin hän jo seuraavan vuoden elokuussa, kun vaimon kuolemasta on kulunut vähemmän kuin 11 kuukautta, hakee kuulutukset uuden morsiamen kanssa.

Uusi morsian on vasta 23-vuotias Clara Wilhelmina Lindström Munkkullan Brosta, edesmenneen talonpoika ja lautamies Anders Johan Lindströmin nuorin tytär. Axel Gabriel on melkein kaksi kertaa vanhempi kuin uusi morsiamensa. Alttarille pariskunta astelee jo saman vuoden lokakuussa, pari päivää sen jälkeen kun Axel Gabrielin leskenvuosi on päättynyt. Naimisiinmeno leskenvuoden aikana olisi ollut erittäin sopimatonta, mutta nähtävästi naimisiin oli päästävä ja nopeasti.

Miksi pariskunnalla oli niin julmettu kiire alttarille? Sitä ei tietenkään voi sanoa varmasti. Ainakaan kyseessä ei ollut aviottoman lapsen uhka, sillä Claran kohdalle on rippikirjaan merkitty että hänet on "vigde i skrud", eli hän on ollut hyveellinen morsian. Axelilla ei myöskään ole ollut pieniä lapsia, jotka tarvitsevat äitipuolta. Todennäköisin syy on se, että Getbergissä on tarvittu emäntää. Axel Gabrielin äiti Anna Stina Kämpe on tässä vaiheessa ollut jo 77-vuotias, eikä varmastikaan enää kykeneväinen hoitamaan emännälle kuuluvia tehtäviä. Toisaalta on varmaan ollut yhteisön kannalta edullista, että lesket eivät jää murehtimaan, vaan jatkavat tuotteliasta elämää.

Emäntää on Getbergissä varmaan kaivattukin. Axel Gabrielin lisäksi tilalla asuivat tässä vaiheessa hänen vanha äitinsä sekä nuorin veljensä, 33-vuotias Carl August, joka ei jostain syystä ikinä mennyt naimisiin. Axelin vastuulla ovat myös hänen uudisraivaajaveljensä Anders ja tämän vaimo sekä lapsi (tämäkin perhe menetti punatautiin kaksi lasta), kaksi piikaa, kaksi renkiä (joista toinen alkaa olla iäkäs), sekä vaihteleva määrä itsellisperheitä. Onhan tuossa työvoimaa, mutta ei emäntää.

Miten vaimo oikeastaan valitaan?

Törmäsin sattumalta kiinnostavaan graduun, joka sivuaa aihetta. Valtteri Kangsmäen kirjoittama Tilan väkeä ja naapureita. Varhaismodernin maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja kontaktinmuodostus Vuorimäen tilalla 1807–1883, jossa käsitellään muun muassa puolison valintaa.

Kangasmäki kertoo että avioliitto oli tähän aikaan jotain muuta kuin romanttinen liitto: se oli taloudellinen yksikkö, jonka varaan yhteiskunta rakentui. Avioliitto tarjosi tukea ja turvaa, aikana ennen nykyaikaista sosiaaliturvaa. Ulkonäkö ei ollut tärkeää, eikä puolisoa välttämättä aina edes nähty ennen kihlausta (tosin arvelen että niinkin pienellä paikkakunnalla kuin Kirkkonummi tämä ei ole ollut yleistä). Puolison tuli kuitenkin näyttää siltä, että hän kykeni työnteoon:
"Työnteon jäljet ja päivettynyt iho kertoivat siitä, ettei tuleva sulhanen tai morsian pelännyt työtä... ... Naisilla hienoa hipiää ja päivettymätöntä ihoa pidettiin laiskuuden ja velttouden merkkeinä."
Suomalainen nainen ei siis ole ollut mikään hento ja kalpea, kaunis mutta hyödytön kukkanen. Ei edes ihanteen tasolla.
Torpparinvaimoja työn touhussa (taitaa siellä joku mieskin olla joukon jatkona).
Kuva: Wikimedia Commons / Jämsän kaupunki
Puolisoa ei välttämättä valittu itse, vaan myös vanhemmilla oli sanansa sanottavana asiasta, päätettiinhän usein samalla kenestä tulisi talon seuraava emäntä, tai joskus myös isäntä. Tärkeitä valintaperusteita olivat terveys, maine ja yhteiskunnallinen asema. Kangasmäen mukaan yksittäisen suvun jäsenen mainen heijastui koko sukuun, ja siksi sukuun ei haluttu naida huonomaineisia yksilöitä. Puolison sääty oli merkittävä varsinkin korkeammissa yhteiskuntaluokissa.

Entäs Axel Gabriel ja hänen vaimonsa? Emme voi tietää, ovatko vaimot olleet terveen ja työkykyisen näköisiä, koska meille ei ole säilynyt heistä valokuvia tai kuvauksia, jos sellaisia on ikinä ollutkaan. Kirkkonummen rippikirjoihin ei juurikaan ole tehty merkintöjä ihmisten terveydentilasta, joten siitäkään ei ole apua. Voimme tietysti olettee, että Axel Gabriel on toisen vaimonsa, itseään paljon nuoremman naisen kohdalla, yrittänyt löytää nuoren ja terveen vaimon kuolleen tilalle.

Morsianten maineesta voidaan sanoa sen verran, että ainakin toisen vaimon, Clara Wilhelminan, maine oli hyvä, kun rippikirjassa erikseen mainittiin hänen olevan hyvämaineinen morsian.

Entäs sitten sääty ja rahapuoli? Kirkkonummen talollisia on perinnetiedon mukaan moitittu erityisesti ylpeydestä ja siitä, että he pitävät itseään kovasti parempana kuin torppareita, piikoja ja renkejä. Siksi onkin loogista, että talollinen Axel Gabriel och etsinyt itselleen vaimoa talollisten tytärten joukosta. Claralle Axel Gabrielin naiminen toi myös oman kodin. Claran synnyinkodissa Brossa oli tässä vaiheessa emäntänä hänen isosiskonva Sofia Lovisa ja tilallisena siskon aviomies Johan Lindström. Mennessään naimisiin Clara siirtyi muiden nurkissa asuvasta oman kotinsa valtiattareksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...