09 toukokuuta 2011

Taas erään Matin jäljillä

Missä ihmeessä Matti Waltonen, Wille Waltosen isä, oli syntynyt? Tämä mysteeri on askarruttanut minua jo jonkin aikaa. Mateista tuntuu usein aiheutuvan erityisen paljon vaivaa, sama ongelma kun vaivasi minua myös merimies Matti Tuovisen kohdalla.

Viipurin kirkonkirjoja löytyy skannattuna Kansallisarkistosta, mutta niitä on jokseenkin hidas ja hankala selata. Digitaaliarkiston skannaukset ovat puolestaan sen verran huonolaatuisia, että niitä on vaikea tulkita. Jouduin siis vuodattamaan Mattien eteen verta, hikea ja kyyneleitä, tai ainakin kahta viimeksimainittua. Ja sainpa selville seuraavaa:

Matti Waltonen on asunut Viipurin seudulla useammassa paikassa vuosien mittaan, ainakin Laiharannassa ja Lavolassa. Useimmiten hän on asunut samassa paikassa kuin kaksi vanhempaa veljeään Johan ja Petter, eli suomeksi varmaan Juhani ja Pekka. Ehkä on helpompaa kutsua heitä niillä nimillä, jotka kirkonkirjoihin on merkitty, kun oikeasta nimestä ei ole varmaa tietoa. 

Johan ja Petter olivat naimisissa siskosten, Maria ja Eva Paavilaisen, kanssa. Kaikki kolme Waltosen poikaa ja heidän vaimonsa näyttävät olleen hedelmällisiä, sillä lapsia on siunaantunut sellainen liuta, että on vaikea pitää mielessä kuka on kenekin lapsi. Matin ja Maria Porkan lapset onkin jo mainittu edellisessä viestissä. 

Veljesten isää en ole vielä onnistunut kirjonkirjoista löytämään, mutta hänen nimensä on melko varmasti Petter Waltonen. Poikien äidin onnistuin löytämään: leski Stina Carin Luukoin (Kristina Katarina Luukkonen), (1806-1867). 

En ole onnistunut löytämään veljeksiä ja äitiä 1850-lukua aikaisemmista kirkonkirjoista, joten epäilen, että he ovat ehkä muuttaneet Viipuriin jostain muualta. Pikainen Hiski-etsintä ei löytänyt heitä ainakaan naapuriseurakunnista, mutta se ei vielä merkitse mitään. Etsintä jatkukoon!

Petter Waltonen (?-?) + Kristina Luukkonen (1806-1869)
|
Matti Waltonen (1841-1909) + Maria Porkka (1847-?)
|
Wille Waltonen (1879-1944) + Kristiina Häkkinen (1883-?)
|
Lyyli Waltonen (1905-?) + Yrjö Tuovinen (1898-1980)
|
Vaari
|
Äiti
|
Minä

08 toukokuuta 2011

Entäs ne wanhemmat Waltoset?

Palataanpa Waltosiin. Wille Waltosen isä oli Matts Pettersson Waldoin, tai siis suomenkielisenä versiona Matti Pekanpoika Waltonen. Matti meni naimisiin Maria Antintytär Porkan kanssa, joka oli kotoisin paikasta, joka kirkonkirjoissa kulkee nimellä "Bruunsaari, eli Porkansaari". Pikainen vilkaisu kirkonkirjoihin selvittää nimen taustaa: Porkansaari on täynnä Porkkia. Tämän saaren historiasta on kuulemani mukaan olemassa kirja, jota en valitettavasti löytänyt Uudenmaan kirjastoista. Sen kun saisi käsiinsä...

Matista ja Mariasta tiedämme Marianne Thesleffin kirjan Ihana elämä perusteella sen, että he olivat torppareita ja heillä oli ainakin kaksi poikaa. Hiskistä ja kirkonkirjoista selviää, että lapsia oli itse asiassa melkoinen määrä:

  • Antti (Anders) s. 1873
  • Anna s. 1874
  • Katrina s. 1876
  • Wilhelm (Wille) s. 1879
  • Amalia s. 1881
  • Maria Sofia s. 1886
  • Rudolf s. 1889, k. 1889
  • Edla s. 1891 
Amalian ja Maria Sofian välillä on viiden vuoden aukko, joten on mahdollista että siinäkin välissä on syntynyt lapsi tai kaksi, mutta en löytänyt tästä merkintöjä. Antti taitaa pojista vanhimpana olla se, joka peri torpan. Muiden sisarusten elämästä minulla ei valitettavasti ole tietoa. 

Sukupuun oksa:

Matti Waltonen (1841-1909) + Maria Porkka (1847-?)
|
Wille Waltonen (1879-1844) + Kristiina Häkkinen (1883-?)
|
Lyyli Waltonen + Yrjö Tuovinen
|
Vaari
|
Äiti
|
Minä

06 toukokuuta 2011

Miten vaimo valitaan

Aina välillä olen miettinyt, millä perusteilla esipolvet ovat valinneet puolisonsa. Oliko kyseessä rakkaus vai käytännöllisyys? Oma valinta, vai suvun järjestämä juttu? Miten ihmeessä leskeksi jääneet menivät naimisiin niin vähän aikaa puolison kuoleman jälkeen? Ja mistä syystä joku jäi naimattomaksi? Tällaisia olen miettinyt projektini aikana, esimerkiksi silloin kuin löysin tiedon jokusen sukupolven takaa, Axel Gabriel Lindströmin ja Clara Wilhelmina Lindströmin liitosta.

Kuva: Nordiska museets fotoateljé / Wikimedia Commons
Axel Gabriel oli Getbergin tilan talollinen, vuonna 1814 syntynyt. Lokakuussa 1845 hän meni naimisiin Carolina Römanin kanssa. Sulhanen oli 27-vuotias, morsian 23-vuotias. Morsian oli kotoisin läheisestä Edisin kylästä, ja perheiden välillä näyttää olleen vähän enemmänkin kanssakäymistä, Carolinan veli Anders Röman kun oli vain vuotta aikaisemmin taluttanut alttarille Axel Gabrielin pikkusiskon Clara Carolinan. Tällaiset liitot, jossa kahden perheen sisarukset menevät keskenään naimisiin, näyttävät olleen kohtalaisen tavallisia entisaikoina. Ehkäpä tällä lailla haluttiin pitää hyvät välit naapureihin.

Axel Gabrielin ja Carolinan perhe lisääntyi nopeaan tahtiin neljällä lapsella: ensin syntyi poika, joka saa nimen isänsä mukaan, Axel Gabriel. Vuotta myöhemmin syntyy tyttär Carolina Wilhelmina, ja jokunen vuosi myöhemmin Emelia Sofia. Lapsikatraan jatkoksi tuli vielä toinenkin poika, Carl Anders.

Mutta syksyllä 1854 punatauti saapui Getbergiin. Ensimmäisenä tautiin kuoli 4-vuotias Emelia. Vajaata viikkoa myöhemmin 6-vuotias Carolina seurasi perässä. Pari päivää tämän jälkeen perheen molemmat pojat, 8-vuotias Axel ja vasta 1 v 10 kk vanha Carl menehtyivät punatautiin. Kauan ei tarvinnut odottaa, sillä muutaman päivän päästä myös lasten äiti Carolina seurasi perässä.

Hautajaisten jälkeen elämä jatkuu

Axel Gabriel on yllättäen 40-vuotias leski, joka on menettänyt koko perheensä. Tällaisessa tilanteessa ei luulisi romantiikan olevan ensimmäisenä mielessä. Kuitenkin hän jo seuraavan vuoden elokuussa, kun vaimon kuolemasta on kulunut vähemmän kuin 11 kuukautta, hakee kuulutukset uuden morsiamen kanssa.

Uusi morsian on vasta 23-vuotias Clara Wilhelmina Lindström Munkkullan Brosta, edesmenneen talonpoika ja lautamies Anders Johan Lindströmin nuorin tytär. Axel Gabriel on melkein kaksi kertaa vanhempi kuin uusi morsiamensa. Alttarille pariskunta astelee jo saman vuoden lokakuussa, pari päivää sen jälkeen kun Axel Gabrielin leskenvuosi on päättynyt. Naimisiinmeno leskenvuoden aikana olisi ollut erittäin sopimatonta, mutta nähtävästi naimisiin oli päästävä ja nopeasti.

Miksi pariskunnalla oli niin julmettu kiire alttarille? Sitä ei tietenkään voi sanoa varmasti. Ainakaan kyseessä ei ollut aviottoman lapsen uhka, sillä Claran kohdalle on rippikirjaan merkitty että hänet on "vigde i skrud", eli hän on ollut hyveellinen morsian. Axelilla ei myöskään ole ollut pieniä lapsia, jotka tarvitsevat äitipuolta. Todennäköisin syy on se, että Getbergissä on tarvittu emäntää. Axel Gabrielin äiti Anna Stina Kämpe on tässä vaiheessa ollut jo 77-vuotias, eikä varmastikaan enää kykeneväinen hoitamaan emännälle kuuluvia tehtäviä. Toisaalta on varmaan ollut yhteisön kannalta edullista, että lesket eivät jää murehtimaan, vaan jatkavat tuotteliasta elämää.

Emäntää on Getbergissä varmaan kaivattukin. Axel Gabrielin lisäksi tilalla asuivat tässä vaiheessa hänen vanha äitinsä sekä nuorin veljensä, 33-vuotias Carl August, joka ei jostain syystä ikinä mennyt naimisiin. Axelin vastuulla ovat myös hänen uudisraivaajaveljensä Anders ja tämän vaimo sekä lapsi (tämäkin perhe menetti punatautiin kaksi lasta), kaksi piikaa, kaksi renkiä (joista toinen alkaa olla iäkäs), sekä vaihteleva määrä itsellisperheitä. Onhan tuossa työvoimaa, mutta ei emäntää.

Miten vaimo oikeastaan valitaan?

Törmäsin sattumalta kiinnostavaan graduun, joka sivuaa aihetta. Valtteri Kangsmäen kirjoittama Tilan väkeä ja naapureita. Varhaismodernin maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja kontaktinmuodostus Vuorimäen tilalla 1807–1883, jossa käsitellään muun muassa puolison valintaa.

Kangasmäki kertoo että avioliitto oli tähän aikaan jotain muuta kuin romanttinen liitto: se oli taloudellinen yksikkö, jonka varaan yhteiskunta rakentui. Avioliitto tarjosi tukea ja turvaa, aikana ennen nykyaikaista sosiaaliturvaa. Ulkonäkö ei ollut tärkeää, eikä puolisoa välttämättä aina edes nähty ennen kihlausta (tosin arvelen että niinkin pienellä paikkakunnalla kuin Kirkkonummi tämä ei ole ollut yleistä). Puolison tuli kuitenkin näyttää siltä, että hän kykeni työnteoon:
"Työnteon jäljet ja päivettynyt iho kertoivat siitä, ettei tuleva sulhanen tai morsian pelännyt työtä... ... Naisilla hienoa hipiää ja päivettymätöntä ihoa pidettiin laiskuuden ja velttouden merkkeinä."
Suomalainen nainen ei siis ole ollut mikään hento ja kalpea, kaunis mutta hyödytön kukkanen. Ei edes ihanteen tasolla.
Torpparinvaimoja työn touhussa (taitaa siellä joku mieskin olla joukon jatkona).
Kuva: Wikimedia Commons / Jämsän kaupunki
Puolisoa ei välttämättä valittu itse, vaan myös vanhemmilla oli sanansa sanottavana asiasta, päätettiinhän usein samalla kenestä tulisi talon seuraava emäntä, tai joskus myös isäntä. Tärkeitä valintaperusteita olivat terveys, maine ja yhteiskunnallinen asema. Kangasmäen mukaan yksittäisen suvun jäsenen mainen heijastui koko sukuun, ja siksi sukuun ei haluttu naida huonomaineisia yksilöitä. Puolison sääty oli merkittävä varsinkin korkeammissa yhteiskuntaluokissa.

Entäs Axel Gabriel ja hänen vaimonsa? Emme voi tietää, ovatko vaimot olleet terveen ja työkykyisen näköisiä, koska meille ei ole säilynyt heistä valokuvia tai kuvauksia, jos sellaisia on ikinä ollutkaan. Kirkkonummen rippikirjoihin ei juurikaan ole tehty merkintöjä ihmisten terveydentilasta, joten siitäkään ei ole apua. Voimme tietysti olettee, että Axel Gabriel on toisen vaimonsa, itseään paljon nuoremman naisen kohdalla, yrittänyt löytää nuoren ja terveen vaimon kuolleen tilalle.

Morsianten maineesta voidaan sanoa sen verran, että ainakin toisen vaimon, Clara Wilhelminan, maine oli hyvä, kun rippikirjassa erikseen mainittiin hänen olevan hyvämaineinen morsian.

Entäs sitten sääty ja rahapuoli? Kirkkonummen talollisia on perinnetiedon mukaan moitittu erityisesti ylpeydestä ja siitä, että he pitävät itseään kovasti parempana kuin torppareita, piikoja ja renkejä. Siksi onkin loogista, että talollinen Axel Gabriel och etsinyt itselleen vaimoa talollisten tytärten joukosta. Claralle Axel Gabrielin naiminen toi myös oman kodin. Claran synnyinkodissa Brossa oli tässä vaiheessa emäntänä hänen isosiskonva Sofia Lovisa ja tilallisena siskon aviomies Johan Lindström. Mennessään naimisiin Clara siirtyi muiden nurkissa asuvasta oman kotinsa valtiattareksi.

03 toukokuuta 2011

Kanalassa kasvanut Ulrica

Siuntion vaakuna.
Lähde: Wikimedia Commons
Tällä hetkellä olen Kirkkonummen päässä aika lailla jumissa, kirkonkirjojen loputtua, joten olen yrittänyt katsoa mitä saisin selville lähikunnista sukuun naiduista ihmisistä.

Ensimmäiseksi kohdalle osui Ulrika Johansdotter, vuonna 1782 Siuntiossa syntynyt nainen, joka ilmestyy minun tietoisuuteni kun hän vuonna 1811 muuttaa Lohjalle, mukanaan edellisestä avioliitosta syntynyt poikansa, ja menee vaimoksi leskimies Erik Abrahamssonille. Yhdessä Ulrika ja Erik saavat seuraavana vuonna pojan, jonka nimeksi tulee Gustaf Adolf, josta siis minä polveudun. (Ulrican pojanpojasta Adolf Fredricistä olikin jo juttua vähän aikaa sitten.)

Vaan mistä päin Siuntiota Ulrica tuli ja mitä hän teki ennen kuin muutti Lohjalle? Yllätysten yllätys! En ole ainoa joka on etsiskellyt Ulricaa. Suku Forumilta löytyi noin vuoden vanha kysely siitä, minne Ulrica oli joutunut muutettuaan pois Siuntiosta. Minnepä muualle, kuin Lohjalle, idyllisesti nimittyyn Paradis-torppaan, foorumilla vastattiin. Sama Ulricahan se siellä. Ja Sukuforumin ystävällisen väen avustuksella Ulrican aikaisempi elämä alkoi selvitä.

Ulrica syntyi vuonna 1782 aviottomana lapsena, 23-vuotiaalle talonpojan tyttärelle, Anna Christina Henrikintyttärelle, joka asui paikassa, jonka hieman huvittava nimi on Kanala. Kastetuista selviää että lapsen isäksi oli ilmoitettu nuori seppä Johannes Caroli Bläsabysta. Isyyttä on nähtävästi pidetty selvänä, koska Ulrica käyttää patronyymia, eli isännimeä. Miksi nuoret eivät menneet naimisiin? Siitä ei ole merkintää kirjonkirjoissa. Nuoren sepän myöhemmistä vaiheista en vielä ole saanut selvää. Hän katoaa jokunen vuosi tämän jälkeen Bläsabysta. Ulrican äiti, Anna Christina, on merkitty asuvaksi isänsä talossa, mutta hänen kohdallaan on merkintä, että hän on muutamaa vuotta myöhemmin saanut aviottoman lapsen Helsingissä.

Ulrican lapsuudesta emme tiedä mitään, mutta kasvettuaan aikuiseksi hän on mennyt naimisiin sotilas Samuel Trastin kanssa. Sotilaalle ja vaimolle on syntynyt ainakin kaksi lasta, poika Erik Johan uudenvuodenaattona 1807 ja pienenä kuollut tytär. Tämä Samuel Trast onkin hämmentävä hahmo, koska hänestä ei tunnut löytyvän oikein mitään tietoa ennen kuin hän menee naimisiin Ulrican kanssa. Eikä tietoa löydy juurikaan sen jälkeenkään. Edes miehen kuolinvuotta en onnistunut löytämään, vaikka pakkohan hänen on jossain vaiheessa kuolla, kun Ulrica menee uusiin naimisiin. Onneksi tämä Trastin haara ei sinänsä kuulu minun esipolviini.

Kun Ulrica meni naimisiin Erik Abrahamssonin kanssa, sai kaksi leskeä toisensa. Kummallakin oli lapsia jo ennestään. Kun avioliitto solmittiin, Ulrica oli hädin tuskin 30-vuotias, Erik jo päälle nelikymppinen. Yhteiselämää kesti kuitenkin yli kolmekymmentä vuotta.

Viimeiset vuotensa Ulrica vietti taas leskenä, köyhänä ja ruotuvaivaisena. Ruotuvaivainen oli henkilö, joka ei kyennyt itse vastaamaan elatuksestaan, vaan häntä huollettiin tietyistä tiloista muodostuvan köyhäinhoitopiirin, eli ruodun, sisällä. Ruotuvaivainen asui aina määräajan talossa ja siirtyi sen jälkeen ruodun seuraavaan taloon. Kyseessä oli siis eräänlainen köyhäinhoidon muoto.

Sukupuun oksa:

Ulrica Johansdotter (1782-1857) + Erik Abrahamsson (n. 1771-1844)
|
Gustaf Adolf Eriksson (1812-?) + Eva Christina Munk (1817-?)
|
Adolf Fredrik Eriksson (1840-1885) + Maria Sofia Bergman (1844-1923)
|
Hanna Wilhelmina Eriksson (1870-1950) + Anders Alfred Lindström (1858-1923)
|
Gammelmummu
|
Famu
|
Isä
|
Minä

Merimies Matti Henrik Tuovisen jäljillä, osa 4

Hahaa, taisin keksiä miksi merimies Matti Henrik Tuovisen ja Saara Juhanantytär Montosen avioliitosta ei ole merkintää! Selitys on yksinkertainen:


Jep. Kirjoitusvirhe Katihassa. Turdinen :D

Tästähän tuli uutta tietoa. Mattin elämässähän oli aukko vuosina 1862-1877. Aukko lyheni nyt hieman, sillä Matti ja Saara astelivat alttarille marraskuussa 1876, ja voimme olettaa että he ovat tunteneet toisensa ainakin vajaan vuoden. Tämän lisäksi Matti on merkitt poikamieheksi. Hän ei siis ole ennättänyt naimisiin niiden kahdentoista vuoden aikana, joiden aikana minulla ei ole hänestä tietoa.

Mutta mitä ihmettä Matti on tehnyt vuosina 1862-1876?

Sukupuun oksa:

Matti Tuovinen (1842-1918) + Saara (n.1853- n.1934)
|
Yrjö Tuovinen (1898-1980) + Lyyli Valtonen (1905-?)
|
Vaari
|
Äiti
|
Minä

02 toukokuuta 2011

Lisää tietoa Viipurin Waltosista

Muistatte varmaan vielä puutarhuri Wille Waltosen? Huomasin ilokseni että Katihaa oli päivitetty, ja sieltä löysin Willen tarkan kuolinpäivän: 1.3.1944. Willehän kuoli rekionnettomuudessa Viipurissa, ainakin jos Marianne Thesleffin kirjaan Ihana elämä on uskomista. Jotenkin olin kuvitellut että tapaus olisi sattunut aikaisemmin talvella. Maaliskuun alku tuntuu aika myöhäiseltä ajankohdalta rekiretkille.

Päivitetystä Katihasta löysin myös Willelle ja Kristiinalle uuden lapsen, Väinö Vilhelmin, joka syntyi 1912. Nyt siis tiedän että perheessä oli ainakin neljä lasta: Lyyti (s. 1905), Julius (s. 1906, k. 1908), Väinö (s. 1912) sekä Lempi, jonka syntymävuodesta ei ole tietoa, mutta joka lienee näistä sisaruksista nuorin. On mahdollista ja todennäköistäkin, että lapsia on ollut enemmän, mutta tieto on sen verran tuoretta, että sitä ei vielä netistä löydy.

Sukupuun oksa:

Wille Waltonen (1879-1944) + Kristiina Häkkinen (1883-?)
|
Lyyli Waltonen (1905-?) + Yrjö Tuovinen (1898-1980)
|
Vaari
|
Äiti
|
Minä
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...