17 huhtikuuta 2011

Rehellinen ja nuhteeton

Vasta 15-vuotias Adolf Fredrik Eriksson tuli Lohjalta Kirkkonummelle rengiksi vuonna 1855. Muuttotodistuksen mukaan hän muuttaa nyt virallisesti Kirkkonummelle, jossa hän on jo aikaisemmin jonkin aikaa oleskellut. Adolf Fredrik ei ole vielä päässyt ripille, lukee välttäväst ja ymmärtää uskonnon oppeja vähäsen. Hänellä ei ole minkäänlaista ruumiinvammaa, ja hänet on rokotettu. Elintavoiltaan Adolf Fredrik on rehellinen ja nuhteeton.



Adolf Fredrik on viimeinen Kirkkonummelle muuttanut vuonna 1855, jossa hän on kierrellyt renkinä monessa paikassa. Palveluspaikka on vaihtunut vuoden tai korkeintaan parin välein, kuten oli tähän aikaan tapana.
Erikssonin sisarukset ovat joukolla lähteneet Kirkkonummelle jo nuorella iällä. Ehkäpä Lohjalla ei ollut tarjota työpaikkoja nuorille, tai ehkäpä isosisko on houkutellut nuoremmat mukaansa naapuripaikkakunnalle.

Adolf Fredrik jatkaa pitkään kiertelyä Kirkkonummella. 1863 hän siirtyy kiertelemään Överbyn tiloja, ja luultavasti siellä hän tapaa Maria Sofia Bergmanin, tulevan vaimonsa, jonka kanssa hän ottaa kuulutukset syyskuussa 1868, ja kahta kuukautta myöhemmin taluttaa alttarille. 

Kun pariskunta hakee kuulutukset, on Maria Sofialla puolivuotias, avioton Olga-tytär. Lapsen isästä ei ole kirkonkirjoissa mainintaa, mutta on hyvinkin mahdollista, että Adolf Fredrik on tämänkin tytön isä. Yhdessä pariskunta ehtii saada vielä viisi tytärtä ja yhden pojan, ennen Adolf Fredrikin kuolemaa, vain 45 vuoden iässä.Kuolinsyyksi on miehelle merkitty "kallbrand", eli kuolio. Oliko kyseessä ehkä onnettomuus? Vai sairuden aiheuttama kuolio? Sitä eivät kirkonkirjat kerro.



Sukupuun oksa:

Adolf Fredrik Eriksson (1840-1885) + Maria Sofia Bergman (1844-1923)
|
Hanna Wilhelmina Eriksson (1870-1950) + Anders Alfred Lindström (1858-1923)
|
Gammelmummu
|
Famu
|
Isä
|
Minä

16 huhtikuuta 2011

Hautalöytöjä Kirkkonummelta

Sukututkimusinto on ollut hieman vähissä sen jälkeen kun kurssi peruttiin, mutta en sentään ole elänyt ihan hiljaiseloa. Kävin pari päivää sitten kiertelemässä Kirkkonummen hautausmaita, ja löytyihän sieltä sukulaisia.

Eniten innoissani olin tästä löydöstä:


Tässä lepäävät Axel Gabriel ja Clara Wilhelmina Lindström, minun isoisoisoisovanhempani. Heidän lisäkseen haudassa makaavat heidän vanhin poikansa Axel Sigfrid ja nuorin poikansa Karl Emil. Ylärivin ihmisiä en tunne. Ehkä he ovat Axel Sigfridin jälkeläisiä.

Hauta on aika komea, leveä ja mahtava. Se sijaitsee melko lähellä Kirkkonummen kirkkoa, hautausmaan torinpuoleisella reunalla. Hautakiven sivuja koristavat jonkinlaiset tähkät, ehkäpä viittaus siihen, että suku on ollut maanviljelijöitä. Hautakiveä kulmia on joskus koristanut kiviset pallot, mutta nyt niistä on enää toinen jäljellä.

Hauta oli yllättävän hyvässä kunnossa. En tiedä kuka sitä hoitaa, seurakunta vai yksityinen taho. Viimeinen ihminen on tähän haudattu vuonna 1977, joten on tietenkin mahdollista että hänen jälkeläisensä hoitavat hautaa.

Yritin etsiskellä Axel Gabrielin ensimmäisen vaimon ja hänen lastensa hautaa, mutta en löytänyt sitä. Ehkä sitä ei ole enä olemassa. Axel Gabriel menetti ensimmäisen vaimonsa ja viisi lasta muutaman viikon sisään, kun punatauti iski Getbergiin.

Axelin ja Claran kanssa samaan hautaan on haudattu kaksi heidän kolmesta pojastaan. Jostain syystä keskimmäinen poika on haudattu Kirkkonummen uudelle hautausmaalle, toiselle puolelle keskustaa. (Tässä ovat siis nyt kyseessä ne Suuren adressin allekirjoittaneet veljekset.) Isoisoisovaari Andersin kanssa samassa haudassa lepää yksi hänen pojistaan, samainen joka vuonna 1933 sai sakkoja viinan salakuljetuksesta.


Hautausmailla oli vielä paikoitellen paljon lunta, joten osa haudoista jäi katsastamatta. Todella monta Lindströmiä, Erikssonia ja Åbergia sieltä löytyikin. Isoisät ja isoäidit muistan kyllä aika hyvin, mutta heidän sisaruksensa ja muut lapsensa eivät ole yhtä hyvin muistissa. Kunhan lumi sulaa, on uuden reissun vuoro, serkkutytön seurassa. Myös Espoon hautausmaa pitää katsastaa.

Sukupuun oksa:


Axel Gabriel Lindström (1814-1896) + Clara Wilhelmina Lindström (1832-1901)

|
Anders Alfred Lindström (1858-1932) + Hanna Wilhelmina Eriksson (1870-1950)
|
Gammelmummu
|
Famu
|
Isä
|
Minä

03 huhtikuuta 2011

Takapakkia

"Mene sukututkimuskurssille, sieltä oppii vaikka mitä. Mene, mene, mene!"

Tätä tunnutaan toistelevan sukututkimusaiheisilla sivustoilla ja foorumeilla kyllästymiseen asti. Mutta ei se vaan noin onnistu. Minä olen tänä vuonna yrittänyt päästä jo kolmelle kurssille, onnistumatta. Kaksi ensimmäistä olivat täynnä, toiselle oli jopa erillinen jonotuslista. Kolmannelle kurssille pääsin ilmouttautumaan... vaan se peruttiin viime hetkellä, vähäisen osallistujamäärän takia. Kiukuttaa.

Lindströmin pojat allekirjoittivat Suuren adressin

Vuonna 1899 kerättiin Suomessa niin sanottu Suuri adressi, joka oli tarkoitettu vastustamaan helmikuun manifestia, asiakirjaa joka rajoitti Suomen oikeuksia ja kavensi autonomiaa. Adressia kerättiin m.m. ylioppilaiden voimin. He hiihtivät ympäri Suomea ja keräsivät yhteensä 522 931 allekirjoitusta, 11 päivän aikana. Se oli uskomaton saavutus, kun otetaan huomioon että Suomessa asui vain 2,5 miljoonaa ihmistä tuohon aikaan. Suomesta lähti lähetystö viemään adressia keisarille, mutta keisari ei suostunut ottamaan heitä vastaan.

Adressi on skannattu ja se löytyy Kansallisarkisto Digitaaliarkistosta. Päädyin tietenkin kaivelemaan Kirkkonummen osuutta, ja kyllähän sieltä pari tuttua nimeä löytyi:



Anders Alfred Lindström, isoisoisoisäni, ja hänen isoveljensä Axel. Perheen naisväki ei jostain syystä ole allekirjoittanut adressia. Ehkäpä Anders ja Axel olivat liikkeellä kylillä, kun he päätyivät allekirjoittamaan adressin. En ole ikinä nähnyt valokuvaa kummastakaan miehestä, ja he kuolivat vuosikausia ennen syntymääni. Siksi tällainen asia, heidän itse kirjoittama nimikirjoitus, tekee heistä jotenkin todellisempia.

Kuka innostuisi etsimään Viipurin osuudesta Valtosia ja Tuovisia?

02 huhtikuuta 2011

Keinu, keinu, puukeinussa

Ja taas viikonloppukuva, olkaa hyvät. Tarkkaavainen tunnistaa keinun vasemmasta laidasta isomummi Lyylin ja hänen vierestään Tauno-vaarin.


Tietojeni mukaan tämä kuva on otettu Heikkilän kasarmialueen asuntoloiden luona. Vuosiluku on jossain 1920/30-lukujen vaihteessa. Wikipedian mukaan Heikkilän kasarmi sijaitsee Turussa, mikä on jotensakin hämmentävää, sillä kuvittelin Tuovisen perheen asuneen enemmänkin Viipurin suunnalla.

01 huhtikuuta 2011

Merimies Matti Henrik Tuovisen jäljillä, osa 3

Edellisessä osassa jäimme vuoteen 1860, ja mietimme että minne se Matti nyt muuttikaan. Joroisten muuttaneiden luetteloissa on ikävä aukko vuosina 1853-1976, joten niistä en voinut tarkistaa Matin uutta kotipaikkaa. Onneksi Juvan luettelot ovat hyvässä tallessa! 

Alkuvuonna 1861 Matti muutti Juvaan, ja meni rengiksi Narilan kylään (No 3 Leinola kr), jätti väliin kinkerikuulustelun vuonna 1862 ja muutti saman vuoden kesällä takaisin Joroisiin. Siinäpä se. Ja koska Joroisten muuttokirjoja ei edelleenkään ole olemassa, niin... sinne se Matti taas katosi. Onpa jotenkin harvinaisen liukasliikkeinen tapaus. 

Selasin sitten Joroisten rippikirjoja, ainakin kaikki Matin entisten asuinpaikkojen lähellä sijaitsevat talot sekä isän ja sisarusten asuinpaikat. Ei Mattia. Eli Matin elämässä on edelleen iso aukko, vuosina 1862-1877. Mitä ihmettä mies teki vuosikausia? Palasiko hän ollenkaan Joroisiin, vai päättikö ehkä lähteä merille tässä vaiheessa? Etsintä jatkuu.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...