30 maaliskuuta 2011

Merimies Matti Henrik Tuovisen jäljillä, osa 2

Isoisoisoisä Matti Tuovisen etsintä jatkuu. Edellisessä osassa tutustuimme hänen elämäänsä Viipurissa 1870-luvun loppupuolelta hänen kuolemaansa saakka 1918... tai ainakin yritimme, tietoa kun ei ole kovin paljon. Nyt suunta Joroisiin, missä hän syntyi 25. marraskuuta 1842:


Pientä piiperrystä, mutta klikkaamalla tekstin saa isommaksi. Jaa, et jaksa? Ei se mitään, kerron mitä siinä sanotaan: Poikalapsi Matti Henrik, isä Georg Tuovinen, äiti Anna(?) Maija Kinnunen, 29 v, asuinpaikka Katisenlax nro 8. Kummit Staffan Tolonen ja Loviisa(?) Viljakainen.

Siispä etsimään yllämainittua taloa kirkonkirjoista. Onneksi Joroisten rippikirjat vuosilta 1831-42 löytyvät Digitaaliarkistosta, siellä laatu on yleensä paljon parempaa kuin Digiarkistossa (kuka keksi antaa kahdelle arkistolle noin samanlaiset nimet?). 

Kuva: Kansallisarkiston Digitaaliarkisto
Katisenlax, olisikohan se suomeksi Katisenlahti, tai jotain sinnepäin? Numero kahdeksan kohdalla ainakin lukee: "Yrjö Tuovilain", eli oikeilla jäljillä taidetaan olla. Sieltähän he löytyvät! Perheen poika Georg Tuovinen, s. 2.6.1805 ja  vaimo Anna(?) Maria Kinnunen, s. 28.4.1813 Molemmat nimet on yliviivattu, luultavasti poismuuton yhteydessä, joten vaimon nimi jää edelleen epäselväksi. Mutta tällaista se on. 

Hiski kertoo että talollisen poika Georg Tuovin (Katisenlax 8) ja torpparin tytär Anna Maria Kinnuin (Lahalax 7) ovat menneet naimisiin 3.2.1833, joten Anna Maria tuo vaimo taitaa virallisesti olla. Samalta sivulta selviää myös, että pariskunta on käynyt ripillä noin kerran vuodessa, ja että he jossain vaiheessa ovat asuneet muualla, mutta palanneet pian takaisin saman katon alla suvun kanssa.

Samassa talossa asuu luonnollisesti muitakin Tuovisia. Sivun ylälaidasta löytyy talollinen Jöran Tuovinen, s. 1782, joka varmaan on sama "Yrjö" jonka mukaan talous on saanut nimensä. Hänen vaimonsa on Caisa Heiskain, s. 1779. Koska Georgin kohdalle on merkitty "son", voimme olettaa että tässä ovat hänen vanhempansa. Asia pitää toki vielä tarkistaa vanhemmista kirkonkirjoista.

Tässä vaiheessa kannattaa varmaan mainita, että nyt liikutaan suomenkielisellä seudulla, joten henkilöillä on todennäköisesti ollut suomalaiset nimet, vaikka ne kirkonkirjoihin on merkitty ruotsinkielisessä muodossa. Käytän tässä selvittelyvaiheessa kirkonkirjoista löytyvää versiota selkeyden vuoksi.

Talosta löytyy myös Påhl Tuovinen s. 1801, joka taitaa olla Georgin isoveli, sekä hänen kaksi vaimoaan (peräkkäistä, ei samanaikaista). Sivun alalaidasta löytyy vielä kolme son- ja dotter-merkinnöillä varustettua henkilöä: Anna Maija (s. 1815), Anders (s. 1819) ja Petter (s. 1821) Tuovinen, hekin oletettavasti Jöranin lapsia ja Georgin sisaruksia. 

Tässä vaiheessa voisi ajatella, että onpas yhdessä talossa väkeä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Sivun alalaidasta löytyvät vielä piiat, rengit ja muut talossa asuvat. Eikä sekään riitä... vaan lapset on merkitty erilliseen Lastenkirjaan. En tiedä miksi osassa Suomea on lapset pidetty erillään talon muusta väestä. Kirkkonummella lapset on merkitty suoraan rippikirjaan aikuisten seuraksi, mutta Joroisilla ei. Lastenkirjat ovat siksi minulle vielä uusi tuttavuus. Mutta mitähän lastenkirjasta selviää?

Noh, aluksi sieltä selviää, että paikallinen pappi ei ole ollut johdonmukaisuuden ystävä. Tähän mennessä Matin isoisän nimestä löytyy jo kolmas versio: Yrjö, Jöran sekä Georg. Huokaus. Mutta se on normaalia tähän maailmanaikaan. Sivun ylälaidasta löytyy ensin talollinen Jöranin ja hänen vaimonsa Caisan nuorimmat lapset, jo yllä mainitut Anders ja Petter, jotka kumpikin on siirretty lastenkirjasta rippikirjaan 1830-luvun loppupuolella. Seuraavaksi löytyy perheen vanhemman pojan, Påhlin (Paulin) perhe ja lapset. Ja sitten on vuorossa meitä eniten kiinnostava perhe: Georg ja Anna Maria.


Georgilla ja Anna Marialla oli tässä vaiheessa neljä lasta, ja seuraavasta lastenkirjasta selviää, että viideskin ehti syntyä:
  • Gustaf Johan 1834-1840
  • Stina Lovisa s. 1837
  • Gustaf Albin s. 1839
  • Mathias Henrik s. 1842 (eli Matti)
  • Wilhelm s. 1845
Ja koska tässä nyt oltiin Matin jäljillä, jätetään vanhemmat sukulaiset rauhaan joksikin aikaa, ja keskitytään Mattiin.Hän pääsee ripille juhannuksena 1859, ja siirretään aikuisten seuraksi rippikirjaan. Kaksi vuotta myöhemmin, syksyllä 1861, sattuu ikäviä, kun Matin äiti Anna Maria kuolee. Kirjonkirjoihin merkitään syyksi "drunkad", hukkunut. Matti jää äidittömäksi 19-vuotiaana, ei ollenkaan harvinainen kohtalo aikana, jolloin suuri osa ihmisistä menetti ainakin toisen vanhempansa ennen täysi-ikäisyyttä.

Tässä vaiheessa Matti on kuitenkin jo ehtinyt muuttaa pois vanhempiensa kodista, ensin rengiksi toiseen taloon (Kaitais no 37, Rajatalo) ja sitten marraskuussa 1860 hän muuttaa... jonnekin. Rippikirjan tekstistä on vaikea saada selvää. Voisiko uusi kotipaikka olla naapurikunta Jockas, suomeksi Juva? Joroisten poismuuttaneiden luetteloita ei löydy netistä, joten asian varmistaminen ei ole helppoa. Hiskistäkään ei ole apua, sillä sieltä löytyy tältä ajanjaksolta pelkästään Juvan syntyneet. Ainakin tiedämme sen, että Matti Tuovinen ei ole saanut lapsia Juvassa.

Minne Matti Henrik Tuovinen katoaa 1860? Seuraava merkintä hänestä löytyy Viipurista, vuodelta 1877. Mitä hän teki näiden puuttuvien 17 vuoden aikana? Se jää tässä vaiheessa arvoitukseksi...

28 maaliskuuta 2011

Menneen maailman muotia

Viime aikoina on ollut sen verran tekstipainoitteista, että laitetaan väliin vähän kuviakin. Tässä menneiden vuosikymmenien muotia:


Nuoret neidit tyylikkäinä, hyvin istuvissa puvuissaan. Kaikki on täydellistä, aina hatuista valkoisiin hansikkaisiin. Laukku on aivan ihana, kelpaisi minullekin! Ja hatut! Neitokaiset ovat noin 15/16-vuotiaita. Hieman erilaista pukeutumista kuin tämän päivän teinitytöillä.


Katsotaanpa hattuja vielä toisesta kulmasta. Aivan ihania nuo pienet napit. Ja hiukset on laitettu tarkasti: jokainen hius on paikallaan. Onkohan hatut kiinnitetty hattuneuloilla? Näin ne 1930/40-lukujen vaihteen nuoret pukeutuivat.


Sitten vähän aikuisempaa tyyliä, joka ei kyllä kovasti eroa nuorempien tyylistä. Tämän takia on joskus vaikea arvioida ihmisten ikää vanhoissa valokuvissa. Vaan katsokaapa käsilaukkua... sieltäkin löytyy hansikkaat. Ja nuo kengät ottaisin riemusta kiljuen itselleni, vaikka tuskinpa ne olisivat sopineet siroon koon 42 nykyjalkaan.


Ja lopuksi kurkistus lasten muotiin. Vuoden 1930 paikkeilla tyylitietoinen poika pukeutui polvihousihin ja tummiin sukkiin sekä nauhakenkiin. Yläruumis verhottiin villapaitaan, ja päähän painettiin läpällinen karvalakki. Tytöt suosivat kaksirivinapituksella varustettuja, turkisreunuksilla somistettuja takkeja.

27 maaliskuuta 2011

Merimies Matti Henrik Tuovisen jäljillä, osa 1

Olen tässä blogissa enimmäkseen keskittynyt niihin esi-isiin ja esiäiteihin, jotka ovat asustelleet Kirkkonummella. Syy tähän on yksinkertainen: heistä on kohtalaisen helppoa löytää tietoa aina 1700-luvun alkupuolelle saakka, he ovat asustelleet paikoillaan, noin kymmenen kilometrin säteellä nykyisestä olinpaikastani, paikat ovat kohtalaisen tuttuja, kirkkoherranvirasto lähellä ja niin edelleen.

Mutta onhan noita muitakin sukuhaaroja: Korppoossa, Helsingin pitäjässä, Viipurissa ja vähän muuallakin. Näitä kaikkia on vain hieman vaikeampi tutkia. Erityistä huolta ja vaivaa aiheutuu niistä sukuhaaroista, jotka ovat asuneet rajan taakse jääneessä Karjalassa. Näiden suhteen olen pitkälti Hiskin ja Katihan varassa, enkä oikein uskalla luottaa siihen että suunnilleen oikean ikäinen Matti tai Liisa on juuri se minun etsimäni. Virheiden vaara on suuri.

Nyt kuitenkin rohkaistuin etsimään erästä Mattia, nimittäin Tuovisen Mattia, äitini isän isän isää. Ja koska tiedä että suurin osa tämän blogin viidestä lukijasta ei ole itse selaillut kirkonkirjoja, ajattelin tällä kerralla kuvailla prosessia vähän tarkemmin.

Tästä aloitamme:
Matti Tuovinen (?-n. 1914) + Saara (?-n. 1934)
|
Yrjö Tuovinen (1898-1980) + Lyyli Valtonen (1905-?)
|
Vaari
|
Äiti
|
Minä
Yllä näet sen tiedon joka minulla oli kun aloitin. Vanhimman sukupolven kuolinvuodet perustuvat vaarini muisteluihin. Matista minulla ei ole valokuvaa, mutta hänen vaimostaan Saarasta löytyy kuva, ja Saarahan oli taannoisessa hautajaiskuvassa mahdollinen hautauksen kohde.

Saara noin vuonna 1930. 
Hiskistä löysin isovaari Yrjön syntymämerkinnän ja siitä pääsinkin jo eteenpäin. Yleensä iskisin tässä vaiheessa skannattujen kirkonkirjojen kimppuu, mutta Viipurin seurakuntien kirkonkirjoja löytyy netistä aika huonosti. Hiskiä ja Katihaa kaivelemalla selvisi seuraavaa: Matti Henrik Tuovinen oli syntynyt 25.11.1842 Joroisilla. Ammatiltaan hän oli merimies. Hänen vaimonsa oli Saara Juhanantytär Montonen ja suunnilleen kymmenen vuotta miestään nuorempi. Saran tarkka syntymäaika ei ole tiedossa, mutta hänen ikänsä on merkitty kirkonkirjoihin jokaisen lapsen kohdalla, ja niiden perusteella voidaan päätellä että hän on syntynyt noin vuonna 1853.

Matilla ja Saaralla oli ainakin viisi lasta:
Jostain syystä perheella oli huonoa onnea tytärten suhteen: molemmat kuolivat alle vuoden ikäisenä, Emilia Lydia hinkuyskään ja Martha Maria keuhkokuumeeseen.

Koska tai miksi Matti tuli Viipuriin? Se ei selviä mistään. Myös se, koska ja missä hän meni naimisiin Saran kanssa jää hämärän peittoon. Voidaan olettaa että se olisi tapahtunut Viipurissa. Ainakin seudulla näyttää eläneen paljon Montosia, ja yksi sopivan ikäinen Saara Juhanantytär Montonen näyttää syntyneen Viipurissa. Nimet ovat kuitenkin niin tavallisia, että en pelkästään tämän perusteella uskalla sanoa varmasti että tämä Saara on meidän Saaramme. Edes perheen asuinpaikka ei minulle vielä selvinnyt: asuinpaikaksi on Katihaan merkattu pelkkä "T".

Näkymä Katiha-tietokannasta. Asuinpaikka, ammatti, nimet,
sukupuoli, sekä syntymäpäivä ja -paikka paljastuu tästä. 

Tuntuu oudolta, että perheen toisen ja kolmannen lapsen välissä on kokonaiset 12 vuotta. Mitä näinä vuosina tapahtui? Eikä lapsia vaan siunaantunut, vai eikö kirkonkirjoja joihin heidät on merkitty ole jäljellä? Haudattujenkaan joukosta en löytänyt todennäköisiä lapsia. Viipurissa ei näytä tähän aikaan asuneen kuin muutama hedelmällisessä iässä oleva Tuovisen perhe, ja kaikki löytämäni lapset, niin syntyneet kuin haudatut, näyttävät kuuluvan johonkin näistä. Vai asuiko perhe kenties jossain muualla? Ainakaan Hiskistä ja Katihasta ei löydy siitä jälkiä. Vai oliko Matti kenties merillä vuosikausia?

Miten sisämaan pojasta tuli merimies? Sekään ei vielä ole selvinnyt. Suuntasin toiveikkaana Merimieshakuun, mutta sieltä ei Mattia löydy. Eikä ihmekään, tietokannasta kun puuttuvat Viipurin merimiehet. Harmittavaa.

Jo mainitun lisäksi sain tietää Matin kuolinajan. Hän kuoli 18. kesäkuuta 1918, neljä vuotta myöhemmin kuin alkuperäisissä tiedoissani väitettiin. Kuolinsyy ei selviä Katihasta. Hän ehti elää 75 vuotta ja hänen viimeiseksi asuinpaikakseen jäi paikka nimeltä Kärmekallio, jossain Viipurin lähellä.

Seuraavaksi pitääkin seurata Matin jälkiä ajassa taaksepäin, Joroisiin. Ehkäpä sieltä selviää enemmän...

26 maaliskuuta 2011

Linkkivinkki: Vanhoja karttoja

Törmäsin aivan upeaan sivustoon: Heikki Rantatupa historialliset kartat. Kuten sivun nimestä voi päätellä, sivusto sisältää vanhoja karttoja, 1400-luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelle.

Miten olisi vaikka Pohjois-Kirkkonummen karttao vuodelta 1840? Kiinnostava kartta. Harmi että vastaavaa ei löytynyt kunnan keskeisimmistä osista. Mutta Kalmbergin kartastosta löytyy varsin pätevä kartta, josta näkyy Kirkkonummi vuonna 1855.

Kirkkonummen keskusta vuonna 1855. Karttaan on merkitty kylät, tiet
ja talot. Klikkaamalla isommaksi, kuten tavallista.
Kuvan lähde: vanhatkartat.fi, Kalmbergin kartasto R VII: List 8
Kansallisarkiston Digitaaliarkistosta löytyy myös kiinnostavia karttoja, esimerkiksi Maanmittaushallituksen historiallisia karttoja: Pitäjänkartasto: Kirkkonummi, Senaatin kartasto: osa 1 ja osa 2. Karttojen ikä jäi valitettavasti minulle epäselväksi.

Näistä vanhoista kartoista on hyötyä kun alkaa selvitellä missäpäin esi-isät ovatkaan liikkuneet, missä asuneet ja missä oleskelleet. Ja ovathan ne muutenkin kiinnostavia.

Merimiehissä on sitä jotakin

Taas kuva viikonlopun kunniaksi. Arvelisin että isoeno Viljami se tässä poseeraa. En saa oikein selvää siitä mitä lakin nauhassa lukee, mutta luulen erottavani sanan "koulu". Kenelläkään enemmän tietoa tästä?


Vaan kyllä on tuollaisessa merimiesasussa sitä jotakin. Eikä isoeno ole ollut ollenkaan hassumman näköinen nuorena.

22 maaliskuuta 2011

Getberg, 2/3 manttaalia, 136 hehtaaria

Ne jotka ovat lukeneet tätä blogia, tunnistavat varmaan jo paikannimen Getberg, eli Vuohimäki. Tuonnimisellä alueella asuivat isänäitini esipolvet. Mutta millainen paikka on kyseessä? Sigbritt Backmanin kirjoittamassa kirjassa Kirkkonummen rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema kerrotaan seuraavaa:
Kirkkonummen kunnan omistama Getbergin tila sijaitsee kukkulalla Överbyn ja Kantvikin välisen vanhan tien varrella. Paikkaa ympäröi viljelysmaisema, joka viettää etelään. Pihapiirissä kasvaa vanhoja tammia. Getberg kuului Lindströmin suvulle 1813-1977. 
Rakennuskanta on pääasiassa peräisin 1800-luvulta. Vanha päärakennus on lähes 200 vuotta vanha komeankokoinen paritupa. Sen lisäksi on asuintalo vuodelta 1896, sauna ja kaksi aittaa, joista toinen on luultavasti 1700-luvulta. Päärakennuksen takana on navetan kivijalan jäännöksiä. Asuinrakennuksista etelään on jäännöksiä vanhasta maakellarista, johon on hakattu "AGL 1861" mikä tarkoittaa että kellarin on rakentanut Axel Gabriel Lindström.  
Lukuunottamatta pienempää asuintaloa rakennukset ovat rappeutuneita ja ne ovat käyttämättömiä.
Jostain syystä kirjassa ei kerrota sen julkaisuvuotta, mutta arvelisin että kirjalla on ikää ainakin 20 vuotta. Yllä mainittu tieto ei siis ole täysin ajankohtaista, mutta saapa siitä ainakin jotain purtavaa. Siitä miten Lindströmit saapuivat Getbergiin olenkin jo kertonut. Vuosiluku vain hämmentää: Henric Lindström nai entisen talollisen lesken jo vuonna 1810, eikä vasta 1813, niin kuin yllä väitetään. Pariskunta ehti saada lapsenkin jo vuonna 1811. Ehkä he asuivat aluksi muualla? Vai eikö Henric Lindström heti saanut tilaa haltuunsa?

Getberg kartalla. Näenkö väärin, vai lukeaako vasemmassa alakulmassa "Brinkjen"?
Kartta: Kansallisarkisto/Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto

Getberg oli Lindströmien hallussa vuoteen 1977 saakka, mutta siinä vaiheessa minun esipolveni olivat jo ennättäneet muuttaa. Axel Gabrielilla oli nimittäin kaksi poikaa: vanhempi Axel Sigfrid ja nuorempi Anders Alfred. Axel Sigfrid peri aikanaan Getbergin tilan, kun taas Anders Alfred muutti erilliseen torppaan Getbergin maille. Torppa löytyy kirkonkirjoista nimellä Brinken tai Brinks. Siitä en kuitenkaan ole löytänyt tarkempaa tietoa mistään.

Kurkistetaanpa toiseen kirjaan. Mitä kertoo Getbergistä Algot Janssonin toimittamaan Kyrkslätt förr och nu, vuodelta 1930?
GETBERG, 2/3 mant., 136 ha, var tidigare ett par hemman och några utbysjordar, som i senare hälften av 1500-talet hörde till Jakob Henriksson (Hästesko) som frälse under Gerknäs och Sjundby och till fru Kristin i Gerknäs samt sedan till Klas Åkesson Tott. Tidtals var Getberg då öde och obrukat. Det köptes 1648 jämte andra hemman under frälse av majoren Rosenschmidt i Överby. År 1710 brukades det av Erik Andersson, som med nästan hela sin familj dog i pesten. Därefter har det innehafts av Anders Jakobsson -1747, Anders Andersson -1789 (det köptes av honom till skatte för 65 dal. silver enl. skattebrev av 22/2 1770), Karl Andersson -1809, Henrik Andersson Lindström 1813-† 1844, sonen Axel Gabriel Lindström † 1896 och därefter av sonen Axel Sigfrid Lindström.
Tässä kyllä vahvistetaan, että Henrik olisi päässyt Getbergin herraksi vuonna 1813. Vuosina 1810-1812 on omistajan kohdalla aukko. Tila on nähtävästi ollut herraton siinä vaiheessa, mutta entäs entisen talollisen leski, jonka Henrik nai? Miksi häntä ei mainita ollenkaan? Anna Stina Kämpe olisi minun mielestäni ansainnut edes maininnan.

Getbergin myöhemmistä vaiheista voidaan mainita ainakin se, että Porkkalan parenteesin aikana se oli Neuvostoliiton vallassa, ja siellä asui paljon neuvostoliittolaisia perheitä. Näistä on kerrottu ainakin kirjassa Porkkala-Udd.

20 maaliskuuta 2011

Äitiä etsimässä

Mainitsin aikaisemmin olevani jumissa Munkkullassa, tai siis tarkemmin sanottuna Munkkullassa asuneen Anders Johan Lindströmissä. Kaiveltuani kirkonkirjoja jonkin aikaa saatoin päätellä, että Anders Johan oli erään Anders Anderssonin poika. Mutta sitten törmäsin ongelmaan: kuka oli Anders Johanin äiti?

Kastettujen luettelosta selvisi, että Anders Johanin vanhemmat olivat Anders Andersson ja Anna Gabrielsdotter Munkkullasta. Vaikka sivu on huonosti luettavissa, on nimi Gabrielsdotter kuitenkin aivan selvä.

Kilkkaa isommaksi! Onko Anna Gabrielsdotter oikeasti Gustafsdotter?
Sitä tukee ainakin se, että alarivillä mainittua Hedvig Gabrielsdotteria ei Hellnäsistä löydy,
mutta Anna Gustafsdotterin nuorempi sisko Hedvig Gustafsdotter löytyy.


Mutta... Anders Anderssonilta löytyy kirkonkirjoista kaksi avioliittoa:
1. Avioliitto Munkkullan talollisen Johan Johanssonin tyttären, Anna Johansdotterin kanssa. Liitto päättyi Annan kuolemaan. 
2. Avioliitto Hellnäsistä kotoisin olevan Anna Gustafsdotterin kanssa. Annan kuolemasta ei ole merkintää missään, ainakaan ennen Anders Anderssonin kuolemaa. 
Ei siis mainintaa Anna Gabrielsdotterista.

Tässä on nyt muutama vaihtoehto:
1. Anna Gustafsdotter on kuollut jossain vaiheessa, ja Anders on mennyt kolmannen kerran naimisiin, taas Anna-nimisen naisen kanssa. Hiski ei tosin tällaista liittoa tunne, mutta se ei vielä merkitse mitään. Kirkonkirjojen skannauksetkin ovat potentiaalisina kuolin- ja naimisiinmenovuosina sen verran epätarkkoja ja vaikeasti luettavia, että asian tarkistaminen on hankalaa. Anders Johan on lapsista nuorin, joten nimeä ei voi tarkistaa nuorempien sisarusten kasteilmoituksista. 
Kolme samannimistä vaimoa olisi tietysti harvinaisuus, mutta ei varmaan mahdotonta. Nimien kirjo oli tähän aikaan aika paljon pienempi kuin nykyään. Esimerkkeinä useammasta samannimisestä puolisosta voidaan mainita vaikkapa Getbergin Carl Lindberg, jonka molemmat vaimot olivat nimeltään Anna Stina, tai oma isoisoisäni, jonka kumpikin vaimo oli Matilda (kuten hänen äitinsä ja siskonsakin).  
2. Papille on tullut aivopieru, ja äidin nimeksi on merkitty Anna Gabrielsdotter, vaikka oikea nimi olisi Anna Gustafsdotter. Kuulostavathan ne hieman samanlaisilta, ja kaiken lisäksi Munkkullassa on toisella tilalla asunut Anna Gabrielsdotter-niminen nainen, jonka kanssa toinen Anna on voinut sekaantua. Papin lipsahdus ei ole mitenkään ennenkuulumatonta tai uskomatonta.

Luulen kuitenkin löytäneeni oikean ratkaisun ongelmaan. En ole mistään paitsi syntyneiden luettelosta löytänyt merkintää, jonka mukaan Anna Gabrieldotter olisi ollut naimisissa Anders Anderssonin kanssa. Kummien lista on erittäin huonosti luettavissa, mutta sieltä näkyy kuitenkin sen verran, että osa kummeista on kotoisin Hellnäsistä, Anna Gustafsonin kotipaikasta.

Myöskin rippikirjassa vuosilta 1801-1806 on Anders Andersonin vaimoksi merkitty Anna Gustafsdotter, ja heidän lastensa joukossa näkyy Anders Johan, jonka syntymäaika (1795) täsmää. Anders Andersson kuoli 1803, ja vuodelta 1804 löytyy tieto että Anna Gustafsdotter, talollisen leski Munkkulla Brosta, on mennyt naimisiin Johan Lindströmin kanssa. Aivan kuten kirkonkirjoista näkyy.


Julistan siis, että koska muusta ei ole näyttöä, Anders Johanin äiti on Anna Gustafsdotter.

Sukupuu:

Anders Andersson (1743-1803) + Anna Gustafsdotter (1760-?)
|
Anders Johan Lindström (1795-1833) + Eva Elisabet Åberg (1793-1868)
|
Clara Wilhelmina Lindström (1832-1901) + Axel Gabriel Lindström (1814-1896)
|
Anders Alfred Lindström (1858-1932) + Hanna Wilhelmina Eriksson (1870-1950)
|
Gammelmummu
|
Famu
|
Isä
|
Minä

Nyt jäin vain miettimään tuliko nimi Lindström sukuun vasta Anna Gustafsdotterin toisen avioliiton myötä, vai oliko se jo ennestään käytössä. Naimisiinmenon yhteydessä Johan Lindströmin kotipaikaksi on merkitty Österbyssä sijaitseva Langisin torppa. Samasta torpasta oli kotoisin myös Anders Andersson. Ei kai Anna Gustafsdotter sentään mennyt naimisiin entisen miehensä veljen kanssa? Salliko laki tuollaisen tempun?

Kunhan Lindströmien ongelma on selvitetty, pitää alkaa tutkia Anna Gustafsdotterin kotipaikkaa, Hellnäsiä. Ihan uusi paikka minulle, mutta pikainen Hiski-haku näyttää että sielläkin olisi asunut Lindströmejä. Argh.

19 maaliskuuta 2011

Ei mitään pieniä päivänsäteitä

Viikonlopun kunniaksi kuva. Synkkiä ilmeitä. Tytöllä on ihanat kengät. Onkohan pojalla merimiespuku?


Tämä kuva löytyi mummuni valokuva-albumista. Kuvan yhteydessä ei ole tietoa siitä, ketä kuvan lapset ovat. Looginen ajatus olisi tietysti, että kuvan tyttö on mummu lapsena, mutta en oikein näe yhdennäköisyyttä. En voi verrata kuvaa muihin mummun lapsuudenkuviin, koska minulla ei ole kuvia mummusta ennen ripillepääsyä.


Mutta jotenkin tyttö ei muistuta mummua. Ilme tuo enemmänkin mieleen hänen Pupu-siskonsa. Silloin poika voisi olla mummun veli Viljami. Mitä sanoo suvun vanhempi polvi?

17 maaliskuuta 2011

Salakuljetuksesta sakkoja

"Väkijuomalain 59 §:n nojalla, niinkuin se on muutettuna väkijuomista, annetun lain 59 ja 78 §:n muuttamisesta 24/3 1933 annetussa laissa, (asetus N:o 95 vuodelta 1933) voidaan sellaisen henkilön luona, joka on syytteenalaisena luvattomasta väkijuomain valmistuksesta, maahantuonnista, kuljetuksesta, hallussapidosta, säilyttämisestä tai myymisestä tahi anniskelusta tahi joka viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana on siitä lainmukaisilla päätöksellä tuomittu rangaistukseen, toimittaa etsintä, kun on syytä varoa, että hän on tehnyt tai tekee sellaisen rikoksen."
Niinpä niin, viina on aina jaksanut kiinnostaa Suomen kansaa. Siksi en ollenkaan yllättynyt kun törmäsin sivuun Luettelo v. 1933 salakuljetuksesta tuomituista. Vielä vähemmän yllätyin, kun törmäsin siinä tuttuun nimeen:
"Lindström, Hjalmar Alfred, pienviljelijä, s. 7/4 -97 Kirkkonummella, jossa kotip. ja as., Helsingin R. O. tuom. 14/10 -33 800 mk:n sakk."
Sukulaisille tiedoksi: tässä on siis kyseessä gammelmummun isoveli, joka on jäänyt kiinni viinan salakuljetuksesta ja saanut 800 mk sakkoja. On meno Getbergissä muuttunut sitten vuosisadan alkuvuosien, kun paikalla harrastettiin aktiivista raittiusseuratoimintaa.

Hjalmarin kanssa samana päivänä on sakkoja saanut toinenkin mies:
"Weckström, Emil Engelbert, työmies, a. 23/4 -99 Kirkkonummella, jossa kotip. ja as., Helsingin R. O. tuom. 14/10 -33 800 mk:n sakk."
Ovat tainneet Kirkkonummen pojat olla yhdessä liikkeellä, kun sakkoja on tuomittu samana päivänä ja saman verran. Weckströmeillä tuntuu muutenkin olleen läheiset välit Lindströmeihin ja Ericssoneihin (Hjalmarin äidin sukuun). Näiden sukujen väliltä löytyy Kirkkonummelta useita avioliittoja, ja usein näiden sukujen jäsenet ovat asuneet samoissa kylissä.

Perimätiedon mukaan suvussa on harjoitettu enemmänkin viinan salakuljetusta... mutta ainakaan vuonna 1933 kukaan muu ei ole jäänyt siitä kiinni.

13 maaliskuuta 2011

Hautajaiset kokoavat suvun ja ystävät

Olen tässä huomannut, että jostain syystä paras tilaisuus sukulaisten kuvien löytämiseen on hautajaiskuvat. Suuria perhejuhlia on oikeastaan kaksi, häät ja hautajaiset. Häissä kuvat keskittyvät usein itse hääpariin, eikä vieraista välttämättä jää jälkiä. Hautajaisissa taas itse kohde on useimmiten piilossa, joten kuvattavaksi jäävät sukulaiset, hyvästejä sanomassa. Tästä syystä hautajaiskuvat ovat, synkästä luonteestaan huolimatta, varsinaisia aarreaittoja.


En tiedä varmasti kenen hautajaisista tämä kuva on. Vanhemmat sukulaiset arvelivat, että kyseessä saattaisi olla isoisoisomummoni Saara Tuovisen hautajaiset. Hänen kuolinaikaansa en tiedä varmasti, mutta arviot vaihtelevat välillä 1930-1934. Se näyttäisi vaatteiden ja ainoan tunnistamani lapsen iän perusteella todennäköiseltä hautajaisajankohdalta.


Sukulaisten joukosta tunnistan ainakin sekä Tuovisia että Valtosia. Oikeassa kulmassa, hattu päässä, näkyy entinen Lavolan puutarhuri Ville Valtonen, hänen vieressään vaimonsa Kristiina Häkkinen (lisää asiaa heistä täällä). Vasemmassa reunassa seisova nainen näyttää kovasti isoisoäidiltäni Lyyli Tuoviselta ja sotilaspukuinen mies on isoisoisäni Yrjö Tuovinen. Heidän välissään vaarini. Pariskunnan välissä näkyvä hattupäinen mies on minulle tuntematon.

Harmittavaa, että suurin osa kuvan ihmisistä jää tuntemattomaksi. Heistä osa on aivan varmasti sukulaisia. Mitenhän heidän henkilöllisyytensä saisi selville?

12 maaliskuuta 2011

Sukupuuhun sittenkin lisää oksia!

Pitihän se arvata.

Nimittäin se, että heti kun kertoo muille kamppailleensa jonkun ongelman kanssa useamman viikon, ongelman lähtee selviämään kuin itsestään. Ja tällä kertaa kyseessä on tämä Henric ja Anders Johan Lindströmiä koskenut ongelma, josta kerroin vähän aikaa sitten. Ongelma on nyt selvinnyt Henricin, tämän Getbergiin naimisiin menneen nuoren miehen, osalta.

Asia lähti selviämään, kun huomasin että jostain syystä noin puolet Kirkkonummen kirkonkirjoista vuosilta 1795-1800 olikin merkitty vuosien 1788-1793 alle. Kansallisarkiston Digitaaliarkistossa tästä ei mainita sanaakaan, mutta onneksi joku ahkera Digiarkiston päivittäjä on merkinnyt asian tiedoksi muillekin. Ja nyt löytyikin oikea isä ja äiti Henricille! Ja lisääkin esivanhempia.

Vuonna 1718 syntyi 25.6. poikalapsi, joka sai nimekseen Henric.
Vanhemmat olivat talollinen Anders Eliasson ja vaimo Gretha Johansdotter.
Kummeina olivat ainakin renki Johan Engström ja vaimo Gretha Jacobsdotter,
mutta lopuista kummeista en oikein saa selvää.
Kuva: Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.

Samalla selvisi myös muutama asia Skinnarsista. Kirkkonummella on kaksi Skinnarsia. Toinen kulkee useimmiten nimellä Haapjärvi Skinnars, mutta on joskus pelkkä Skinnars. Toinen taas on useimmiten pelkkä Skinnars, mutta välillä myös Hila Skinnars. Tämä jälkimmäinen on Henricin kotipaikka.

Sukupuun haara: 
Anders Jacobsson (1684-1772) + Anna Jöransdotter (1683-1752)
|
Elias Andersson (1720-1783) + Lisa Andersdotter (1721-1760)
|
Anders Eliasson (1747-1823) + Gretha Johansdotter (1743-1814)
|
Henric Andersson Lindström (1781-1844) + Anna Stina Henriksdotter Kämpe (1778-1868)
|
Axel Gabriel Lindström (1814-1896) + Clara Wilhelmina Lindström (1832-1901)
|
Anders Alfred Lindström (1858-1932) + Hanna Wilhelmina Eriksson (1870-?)
|
Gammelmummu
|
Famu
|
Isä
|
Minä  
Olen melko innoissani siitä, että pääsin 1600-luvun puolelle! Mutta nyt törmäsin uuteen ongelmaan: miten päästä tässä haarassa taaksepäin, kun kirkonkirjat loppuivat?

Syysmuotia 1920-luvulta

Näin pukeuduttiin syksyisin joskus 1920-luvun puolivälin jälkeen. Tai saattaa kyseessä toki olla kevätkin. Kuvausajankohtaa voi taas yrittää päätellä lapsen perusteella, syntynyt 1924. Olisikohan kaksivuotias? Vaikea sanoa.


Mikähän tapahtuma on vetänyt ilmeet noin vakavaksi ja saanut Yrjö-vaarin luopumaan univormusta? Outoa nähdä häntä siviiliasussa. Onkohan takin alla puku?

Lyylillä on oikein tyylikäs hattu ja 20-luvun tyyliin takki, jonka vyötärö on pudotettu lanteille. En osaa olla ajattelematta, että Lyylille sopisi paljon paremmin aikaisempien ja myöhempien vuosikymmenten tyyli, missä vyötärö on oikealla paikallaan.

Pikkuinen merimiespuku tekee pojasta syötävän suloisen.

09 maaliskuuta 2011

Arjen kuvia, osa 1

Monet vanhat kuvat on otettu studiossa. Ihmiset ovat pukeutuneet parhaimpiinsa, hiukset on laitettu viimeisen päälle, kasvoille on aseteltu vakavan arvokas ilme. Nämä kuvat ovat usein kauniita. Vaatteissa riittää ihasteltavaa ja katseltavaa. Mutta silti pidän jotenkin enemmän arkisista kuvista. Niistä, missä ihmisillä on päällään tavalliset vaatteensa, hiukset saattavat olla pörrössä ja sukat makkaralla.







Usein arkiset kuvat ovat pieniä, valokuvat kuluneita tai ajan hampaan syövyttämiä. Kuvat ovat jo itsessään epätarkkoja, eikä skannaaminen juuri auta.Ehkäpä ammattimainen kuvankäsittelijä saisi näistä aikaiseksi jotain. Minulta ei tätä parempi onnistu. Silti haluan jakaa kanssanne nämä arkiset kuvat.

08 maaliskuuta 2011

Tuntemattomia pikkupikkuminiserkkuja (tai jotain sinnepäin)

Joskus ennestään tuntemattomiin sukulaisiin törmää yllättäen. Kuten vaikka silloin, kun etsii tietoa paikoista, joissa esipolvet ovat asuneet. Sillä lailla törmäsin Vantaan Lauriin ja artikkeliin Seutula oli 1950-luvulla tiivis yhteisö. Artikkelissa haastatellaan Kristina Eskolaa, joka on kirjoittanut (valitettavasti loppuunmyydyn) kirjan lapsuutensa Seutulasta. Tässä taas yksi kirja, jonka haluaisin kirjahyllyyni.

Mutta Eskola kertoo artikkelissa muutakin: "Seutulan kantaväestöstä monet ovat sukua keskenään, osa periytyy kylään 1700-luvulla muuttaneista rakuunoista. Kristina Eskolan äidin puolen kantaisä oli 1751 syntynyt rakuuna Jonas Gedda, jolla oli torppa Suosaarentien risteyksessä."

Niinpä, sama Jonas Gedda, josta minä jo aikaisemmin kerroin. Hauska yllätys törmätä häneen ihan yllättäen.

Jonas Geddan jälkeläiset on joku muu jo selvittänyt aika kattavasti, mutta omaa sukupuutani pitäisi ehkä vähän tutkia tarkemmin Geddan lasten puolisoiden osalta. Siitä sukuhaarasta löytyisi ainakin Blomqvistejä, ja sitten tietysti paljon puolisoita, jotka tunnetaan vain etunimen ja patronyyminsä kautta. Siinä vaiheessa kun sukunimet loppuvat, käy tutkiminen paljon hankalammaksi. Ehkäpä saan hyviä vinkkejä sukututkimuskurssilta... jollaiselle vihdoinkin pääsin ilmouttautumaan. Huhtikuussa pääsen siis opettelmaan miten "oikeasti" tehdään sukututkimusta.

07 maaliskuuta 2011

Jumitusta

Olen ärsyttävästi jumissa vähän jokaisen sukuhaaran suhteen. Kirkkonummella olen juuttunut kahteen erilliseen Lindström -haaraan, joista toinen on asunut Skinnarsin kylässä ja toinen Munkkullassa. Olen peruuttanut ajan läpi siihen vaiheeseen, missä sukunimet loppuvat monelta, ja siirrytään pelkkiin partonyymeihin. Periaatteessa se ei ole ongelma, mutta Kirkkonummen kirkonkirjoista puuttuu useita vuosia 1700/1800-lukujen vaihteesta, ja osassa kirjoista on tallessa vain muutaman kylän osuus (tietenkin sen väärän osan), joten tietoihin jää väkisinkin aukkoja: Kuka on Henric Lindströmin isä? Entä Anders Johan Lindströmin? Mistä Anders Johan tuli Munkkullaan?

En myöskään tiedä mistä Lindström-nimen suuri suosio johtuu. Onko kyseessä:
a) joukon sukulaisia keskenään sopima nimi, jonka useampi sukuhaara otti itselleen, vai...
b) kauniin kuuloinen tai muuten vain muodikas sukunimi, jonka useampi perhe päätti ottaa, toisistaan riippumatta, vai...
c) jonkun laiskan papin päätös paiskata puolta Kirkkonummea samalla sukunimellä.

Joka tapauksessa Lindström on edelleen Kirkkonummen viidenneksi tavallisin sukunimi, ja ruotsinkielisistä sukunimistä tavallisia. Ja kun otetaan huomioon että Kirkkonummi oli jonnekin 1950-luvulle asti melkein kokonaan ruotsinkielinen, niin... Noh, Lindströmejä on paljon, enkä vielä tiedä kuka on sukua kenellekin.

Toisella puolella sukua olen taas jumissa Hedmanin suvussa. Tiedän, että Jacob Hedman (s. 1792) ja vaimonsa Lisa Nymalm (s. 1791) ovat asuneet Helsingin pitäjässä, Linkullan torpassa. He löytyvät vuosien 1827-37 kirkonkirjoista, sivulta 360. Mutta missä he asuivat ennen sitä? Edellisessä kirkonkirjassa Linkullan torpassa asuu aivan muun nimistä väkeä, mutta kirjonkirjoissa ei lue "Kommen ifrån" -kohdassa yhtään mitään. Jossain nurkassa mainittiin, että ainakin Jacob oli syntynyt Helsingin pitäjässä... mutta tästäkään en löydä jälkiä mistään. Mistä Jacob ja Lisa tulivat?

Ehkäpä sukututkimuskurssi osaa avustaa tässäkin asiassa. Odottelen sitä mielenkiinnolla.

06 maaliskuuta 2011

Oman talon herraksi aviovuoteen kautta

Olen jo muutamaan kertaan maininnut, että isän puoleiset sukulaiseni ovat eläneet Kirkkonummen Getbergissä. Perimätiedon mukaan Getbergin tila olisi ollut suvun hallussa jo 1500-luvulla, mutta kirkonkirjat ovat muuta mieltä. Ainakin jos tulkitsen niitä oikein. Sen verran aloittelija olen, että en mene takuuseen siitä, että virheitä ei synny. 
Mutta lähdetään nyt kuitenkin siitä olettamuksesta, että en ole joutunut täysin hakoteille. Silloin ajankohtaiseksi nousee kysymys: Miten Getbergin tila päätyi Lindströmien käsiin?
Kurkataanpas Kirkkonummen kirkonkirjoihin 1700-luvun loppupuolella. Getbergin talonpoikana löytyykin Carl Andersson Lindberg (1769-1809), ei siis Lindström. Hän meni naimisiin siuntiolaisen Anna Stina Jacobsdotter Löfmanin kanssa vuonna 1796. Pariskunta sai pian suurehkon lapsikatraan: Anna Maria (s. 1795), Carl Henric (s. 1797), Christiania (s. 1799) sekä Ulrica (s. 1801).
Pariskunnan onni ei kuitenkaan jatkunut, sillä syksyllä 1803 vasta 32-vuotias Anna Stina sairastui ja kuoli. Kuolinsyyksi on merkitty "svullnad" joka suomeksi saattaa tarkoittaa jotain seuraavista: "ajos, paise, kasvain, pöhöttymä, turvottuma". Mikä sitten olikaan vikana, se lopetti nuoren naisen elämän.
Carlia ei voi syyttää hitaaksi, sillä jo seuraavana kesänä hän talutti alttarille inkoolaisen Anna Stina Henricsdotter Kämpen, Kämpbackan kylästä, Kårsin talosta. Ehkäpä Carlilla oli kiire saada tilalle emäntä ja lapsille äitipuoli. Vanhin lapsista, Anna Maria, oli tuolloin vasta 8-vuotias.
Carl ja nuorempi Anna Stina saivat kaksi lasta. Tytär Friedrica Charlotta syntyi 1806 ja poika Anders Johan 1808. Tälläkään kertaa seesteistä elämää ei kestänyt kauan. Carl Anders kuoli kevättalvella 1809 yskään. Ikää hänellä oli vain 40 vuotta.
Anna Stina Kämpe oli nyt kuuden isättömän lapsen äiti ja äitipuoli. Mutta ikävät tapahtumat eivät tähän lopu. Samana vuonna kuolee tytär Friedrica, 3 vuoden ikäisenä. Tyttösen hämäräperäiseksi kuolinsyyksi on kirjattu "svullnad", sama kuin hänen isänsä ensimmäiselle vaimolle. Muutamaa kuukautta myöhemmin menehtyy vasta vuoden ikäinen Anders Johan kuumeeseen.
Nyt päästään Lindströmien pariin.
Puolitoista vuotta myöhemmin, syksyllä 1810, kuvaan astuu vihdoinkin Henric Andersson Lindström, Skinnarsin kylästä. Henricistä tulee Getbergin uusi talonpoika, ja hänen jälkeläisensä hallitsevat Getbergiä seuraavat 140 vuotta. Näin on Getbergin herruus siirtynyt uuteen sukuun... ainakin jos oletamme, että Henric ei ollut sukua Carl Lindbergille. Sekin on mahdollista pienellä paikkakunnalla: vuonna 1750, noin 60 vuotta aikaisemmin, Kirkkonummella oli 2343 asukasta.
Henric Lindström ja Anna Stina saavat viisi lasta: Gustav Henric (1811), Axel Gabriel (1814), Anders Johan (1817), Clara Carolina (1819) ja Carl August (1822). Vanhan talonpoika Lindbergin lapset on merkitty kirkonkirjoihin perheen kohdalle, lisämerkinnällä "styvbarn", joten voidaan varmaan olettaa että he ovat asuneet äitipuolensa ja tämän uuden miehen kodissa.
Lindströmin perhe Kirkkonummen rippikirjasta vuosilta 1827-1834.
Kuva Kansallisarkiston Digiarkistosta
Looginen jatkaja Getbergin tilalle olisi kai Lindbergin vanhin poika, Carl Henric. Hän kuitenkin kuolee jo vuonna 1821, vasta 23-vuotiaana. Kyseessä lienee ollut jonkinlainen kuumetauti, koska kuolinsyyksi on merkitty "frossa", joka voi tarkoittaa mitä tahansa malariasta vaihtelevaan kuumeeseen. Lindbergin ensimmäisestä liitosta olevat tyttäret menevät naimisiin ja muuttavat pois.
Seuraavana perimyösvuorossa ovatkin jo Henricin ja Anna Stinan lapset. Vanhin poika Gustav Henric kuolee hänkin "frossaan", vasta 18-vuotiaana. Talon herruus menee siis Axel Gabriel Henricsson Lindströmille, isoisoisoisoisälleni.
Henric elää 63-vuotiaaksi. Kirkonkirjoihin merkitään hänen kuolinsyykseen "bröstsjukdom", ehkäpä keuhkotauti, tuberkuloosi. Anna Stina elelee Getbergillä vielä vuoteen 1868, jolloin hän kuolee vanhuuteen, 79 vuoden ikäisenä. Axel ja veljensä Anders Johan elelevät Getbergissä perheineen, mutta heistä lisää joskus toiste. 
Näin Lindströmit valtasivat Getbergin.

05 maaliskuuta 2011

Lastenmuotia 1920-luvun lopulta

Oli ihan pakko laittaa jakoon tämä valokuva 1920-luvun loppuvuosilta. Hieman erilaista tuo lasten vaatemuoti oli aikoinaan. Katsokaa nyt, miten komea kaularöyhelö Tauno-pojalla on!


Henkselihousut, pitkät sukat ja remmikengät kruunaavat komeuden. Jotenkin tuollaisen kokonaisuuden kanssa odottaisi pitkiä kiharoita, mutta sotilaan pojalla on sotilaallinen kampaus. Poikasen ilme on kyllä paljon puhuva.

04 maaliskuuta 2011

Yllättäviä tunnekuohuja

Joskus tietojen kaivelu suvusta saattaa aikaansaada yllättäviä tunnekuohuja. Yritin googlailla josko löytäisin lisää tietoa Getbergin raittiustoiminnasta, kun törmäsin Västra Nyland -lehden artikkeliin Perspektiv på Porkalaparentesen, jossa kerrotaan kirjasta Porkkala-Udd. Artikkelissa mainitaan venäläinen Marina Kalina, joka eli elämänsä ensimmäiset yhdeksän vuotta Getbergin tilalla, ja joka kertoo kirjassa lapsuudestaan. Valokuviakin lupailevat.

Ensireaktio: "Kiinnostavaa! Kuvia Getbergistä! Haluan!"

Kymmenen sekuntia myöhemmin: "Hetkinen! Miten tuo kehtaa olla onnellinen, kun asuu paikassa josta minun sukulaiseni pakotettiin pois. Vihastuttaa!"

Varsin odottamaton reaktio. Ja epälooginen, sillä ei tietenkään ole pikku-Marinan vika, että Neuvostoliitto vei Porkkalan. Mutta reaktio nousi jostain alitajunnasta. 

Kunhan rauhoitun, aloin etsiä kyseistä kirjaa kirjakaupoista, ja silloin suutuin uudestaan. Kehtaavat kiskoa siitä yli viisikymppiä, joissakin paikoissa lähemmäs seitsemääkymmentä euroa. Siinäpä nykyaikaisempi syy kiukuttelulle. Saatan joutua turvautumaan kirjastoon. Toivottavasti kirjasta löytyisi paljon kuvia Getbergin seudulta, minulla ei niitä nimittäin ole yhtäkään.

02 maaliskuuta 2011

Sanottua sukulaisista

Families are like fudge... mostly sweet with a few nuts.
(Tuntematon)

01 maaliskuuta 2011

Sukulaisia mediassa: Raittiusseuran toimintaa

Kirkkonummen puolen suvusta en ole vielä kertonutkaan tässä blogissa. Heistä sen verran, että Getbergin eli Vuohimäen kylässä on asunut Lindbergejä yli sata vuotta, ehkä kauemminkin. Perimätiedon mukaan Getbergin tila olisi ollut suvun omistuksessa jo 1500-luvulta asti. Noh, jonkun suvun ainakin. Löysin kirkonkirjoista viitteitä siihen suuntaan, että minun esi-isäni olisivat saapuneet Getbergin 1800-luvun alkuvuosina, avioliiton kautta. 

Jo 1900-luvun alkuvuosina Getbergissä on oltu innokkaita raittiusaatteen kannattajia. Vanhoista sanomalehdistä löytyy ilmoituksia, joissa kutsutaan ihmisiä raittiusseuran kokoukseen Getbergiin. Aktiivisina jäseninä mainitaan ainakin Axel ja Emil Lindström, joiden tarkka sukulaisuussuhde minuun on jäänyt epäselväksi. Axel saattaisi olla isomummoni isoisä, setä tai serkku. Asia kaipaa siis lisäselvityksiä.

Veckobladet-lehden 22.6.1907 julkaistusta numerosta löytyy seuraava ilmoitus:


Raittiusseura Verdandi ilmoittaa järjestävänsä suuren kansanjuhlan Getbergissä juhannusaattona. Ohjelmassa on ainakin viulumusiikkia, jonglööri, merimiestansseja, (opettavainen?) näytelmä ja tanssia. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...